viiltely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviiltely (2)
- se, että viillellään, erityisesti viiltojen itse tekeminen omiin kyynärvarsiin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viiltely | viiltelyt |
| genetiivi | viiltelyn | viiltelyjen viiltelyiden viiltelyitten |
| partitiivi | viiltelyä | viiltelyitä viiltelyjä |
| akkusatiivi | viiltely; viiltelyn |
viiltelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viiltelyssä | viiltelyissä |
| elatiivi | viiltelystä | viiltelyistä |
| illatiivi | viiltelyyn | viiltelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viiltelyllä | viiltelyillä |
| ablatiivi | viiltelyltä | viiltelyiltä |
| allatiivi | viiltelylle | viiltelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viiltelynä | viiltelyinä |
| translatiivi | viiltelyksi | viiltelyiksi |
| abessiivi | viiltelyttä | viiltelyittä |
| instruktiivi | – | viiltelyin |
| komitatiivi | – | viiltelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viiltely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. se, että viillellään, erityisesti viiltojen itse tekeminen omiin kyynärvarsiin
|