viilutus

Suomi

Substantiivi

viilutus (39)

viiluttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋiːlut̪us/
tavutus: vii‧lu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viilutus	viilutukset
genetiivi	viilutuksen	viilutusten viilutuksien
partitiivi	viilutusta	viilutuksia
akkusatiivi	viilutus; viilutuksen	viilutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	viilutuksessa	viilutuksissa
elatiivi	viilutuksesta	viilutuksista
illatiivi	viilutukseen	viilutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viilutuksella	viilutuksilla
ablatiivi	viilutukselta	viilutuksilta
allatiivi	viilutukselle	viilutuksille
muut sijamuodot
essiivi	viilutuksena	viilutuksina
translatiivi	viilutukseksi	viilutuksiksi
abessiivi	viilutuksetta	viilutuksitta
instruktiivi	–	viilutuksin
komitatiivi	–	viilutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viilutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	viilutus-

Etymologia

verbi viiluttaa (heikko vartalo viilut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. viiluttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

viilutus Kielitoimiston sanakirjassa