viira
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- paperikoneen paperiradan osana käytettävä hienosta pronssi- t. muovilangasta kudottu päättömän hihnan muotoinen seulakangas
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋiːrɑ/
- tavutus: vii‧ra
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viira | viirat |
| genetiivi | viiran | viirojen (viirain) |
| partitiivi | viiraa | viiroja |
| akkusatiivi | viira; viiran |
viirat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viirassa | viiroissa |
| elatiivi | viirasta | viiroista |
| illatiivi | viiraan | viiroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viiralla | viiroilla |
| ablatiivi | viiralta | viiroilta |
| allatiivi | viiralle | viiroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viirana | viiroina |
| translatiivi | viiraksi | viiroiksi |
| abessiivi | viiratta | viiroitta |
| instruktiivi | – | viiroin |
| komitatiivi | – | viiroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viira- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- viira Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9