viivytteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviivytteleminen (38)
- teonnimi verbistä viivytellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viivytteleminen | viivyttelemiset |
genetiivi | viivyttelemisen | viivyttelemisten viivyttelemisien |
partitiivi | viivyttelemistä | viivyttelemisiä |
akkusatiivi | viivytteleminen; viivyttelemisen |
viivyttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viivyttelemisessä | viivyttelemisissä |
elatiivi | viivyttelemisestä | viivyttelemisistä |
illatiivi | viivyttelemiseen | viivyttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viivyttelemisellä | viivyttelemisillä |
ablatiivi | viivyttelemiseltä | viivyttelemisiltä |
allatiivi | viivyttelemiselle | viivyttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viivyttelemisenä (viivyttelemisnä) |
viivyttelemisinä |
translatiivi | viivyttelemiseksi | viivyttelemisiksi |
abessiivi | viivyttelemisettä | viivyttelemisittä |
instruktiivi | – | viivyttelemisin |
komitatiivi | – | viivyttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viivyttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viivyttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi viivytellä + johdin -minen