viivyttely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviivyttely (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiːʋyt̪ˌt̪ely/
- tavutus: vii‧vyt‧te‧ly
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viivyttely | viivyttelyt |
| genetiivi | viivyttelyn | viivyttelyjen viivyttelyiden viivyttelyitten |
| partitiivi | viivyttelyä | viivyttelyitä viivyttelyjä |
| akkusatiivi | viivyttely; viivyttelyn |
viivyttelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivyttelyssä | viivyttelyissä |
| elatiivi | viivyttelystä | viivyttelyistä |
| illatiivi | viivyttelyyn | viivyttelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivyttelyllä | viivyttelyillä |
| ablatiivi | viivyttelyltä | viivyttelyiltä |
| allatiivi | viivyttelylle | viivyttelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viivyttelynä | viivyttelyinä |
| translatiivi | viivyttelyksi | viivyttelyiksi |
| abessiivi | viivyttelyttä | viivyttelyittä |
| instruktiivi | – | viivyttelyin |
| komitatiivi | – | viivyttelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viivyttely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbi viivytellä + johdin -y
Käännökset
muokkaa1. viivytteleminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- viivyttely Kielitoimiston sanakirjassa