vikaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavikaantuminen (38)
- teonnimi verbistä vikaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vikaantuminen | vikaantumiset |
| genetiivi | vikaantumisen | vikaantumisten vikaantumisien |
| partitiivi | vikaantumista | vikaantumisia |
| akkusatiivi | vikaantuminen; vikaantumisen |
vikaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vikaantumisessa | vikaantumisissa |
| elatiivi | vikaantumisesta | vikaantumisista |
| illatiivi | vikaantumiseen | vikaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vikaantumisella | vikaantumisilla |
| ablatiivi | vikaantumiselta | vikaantumisilta |
| allatiivi | vikaantumiselle | vikaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vikaantumisena (vikaantumisna) |
vikaantumisina |
| translatiivi | vikaantumiseksi | vikaantumisiksi |
| abessiivi | vikaantumisetta | vikaantumisitta |
| instruktiivi | – | vikaantumisin |
| komitatiivi | – | vikaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vikaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vikaantumis- | |