vikuri
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vikuri (5) (komparatiivi vikurimpi, superlatiivi vikurein) (taivutus [luo])
- (hevosesta) tottelematon, itsepäinen
- vikuri luonne
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋikuri/
- tavutus: vi‧ku‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vikuri | vikurit |
genetiivi | vikurin | vikurien vikureiden vikureitten |
partitiivi | vikuria | vikureita vikureja |
akkusatiivi | vikuri; vikurin |
vikurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vikurissa | vikureissa |
elatiivi | vikurista | vikureista |
illatiivi | vikuriin | vikureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vikurilla | vikureilla |
ablatiivi | vikurilta | vikureilta |
allatiivi | vikurille | vikureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vikurina | vikureina |
translatiivi | vikuriksi | vikureiksi |
abessiivi | vikuritta | vikureitta |
instruktiivi | – | vikurein |
komitatiivi | – | vikureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vikuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: vikuroida
Aiheesta muualla muokkaa
- vikuri Kielitoimiston sanakirjassa