Substantiivi

muokkaa

vikurointi (5-J)

  1. vikuroiminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋikuˌroi̯nt̪i/
  • tavutus: vi‧ku‧roin‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vikurointi vikuroinnit
genetiivi vikuroinnin vikurointien
(vikurointein)
partitiivi vikurointia vikurointeja
akkusatiivi vikurointi;
vikuroinnin
vikuroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi vikuroinnissa vikuroinneissa
elatiivi vikuroinnista vikuroinneista
illatiivi vikurointiin vikurointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vikuroinnilla vikuroinneilla
ablatiivi vikuroinnilta vikuroinneilta
allatiivi vikuroinnille vikuroinneille
muut sijamuodot
essiivi vikurointina vikurointeina
translatiivi vikuroinniksi vikuroinneiksi
abessiivi vikuroinnitta vikuroinneitta
instruktiivi vikuroinnein
komitatiivi vikurointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vikuroinni-
vahva vartalo vikurointi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa