Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vilahdus (39)

  1. vilahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilɑhdus/
  • tavutus: vi‧lah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilahdus vilahdukset
genetiivi vilahduksen vilahdusten
vilahduksien
partitiivi vilahdusta vilahduksia
akkusatiivi vilahdus;
vilahduksen
vilahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vilahduksessa vilahduksissa
elatiivi vilahduksesta vilahduksista
illatiivi vilahdukseen vilahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilahduksella vilahduksilla
ablatiivi vilahdukselta vilahduksilta
allatiivi vilahdukselle vilahduksille
muut sijamuodot
essiivi vilahduksena vilahduksina
translatiivi vilahdukseksi vilahduksiksi
abessiivi vilahduksetta vilahduksitta
instruktiivi vilahduksin
komitatiivi vilahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vilahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vilahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä vilahtaa (vilahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa