Substantiivi

muokkaa

vilahdus (39)

  1. vilahtaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋilɑhdus/
  • tavutus: vi‧lah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilahdus vilahdukset
genetiivi vilahduksen vilahdusten
vilahduksien
partitiivi vilahdusta vilahduksia
akkusatiivi vilahdus;
vilahduksen
vilahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vilahduksessa vilahduksissa
elatiivi vilahduksesta vilahduksista
illatiivi vilahdukseen vilahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilahduksella vilahduksilla
ablatiivi vilahdukselta vilahduksilta
allatiivi vilahdukselle vilahduksille
muut sijamuodot
essiivi vilahduksena vilahduksina
translatiivi vilahdukseksi vilahduksiksi
abessiivi vilahduksetta vilahduksitta
instruktiivi vilahduksin
komitatiivi vilahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vilahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vilahdus-

Etymologia

muokkaa

verbi vilahtaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa