vilautus

Suomi

Substantiivi

vilautus (39)

vilauttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋilɑu̯t̪us/ tai /ˈʋilɑˌut̪us/
tavutus: vi‧lau‧tus / vi‧la‧u‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vilautus	vilautukset
genetiivi	vilautuksen	vilautusten vilautuksien
partitiivi	vilautusta	vilautuksia
akkusatiivi	vilautus; vilautuksen	vilautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vilautuksessa	vilautuksissa
elatiivi	vilautuksesta	vilautuksista
illatiivi	vilautukseen	vilautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vilautuksella	vilautuksilla
ablatiivi	vilautukselta	vilautuksilta
allatiivi	vilautukselle	vilautuksille
muut sijamuodot
essiivi	vilautuksena	vilautuksina
translatiivi	vilautukseksi	vilautuksiksi
abessiivi	vilautuksetta	vilautuksitta
instruktiivi	–	vilautuksin
komitatiivi	–	vilautuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vilautukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vilautus-

Etymologia

johdos verbistä vilauttaa (vilaut- + -us)

Käännökset

1. vilauttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vilautus Kielitoimiston sanakirjassa