vilistäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavilistäminen (38)
- teonnimi verbistä vilistää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vilistäminen | vilistämiset |
genetiivi | vilistämisen | vilistämisten vilistämisien |
partitiivi | vilistämistä | vilistämisiä |
akkusatiivi | vilistäminen; vilistämisen |
vilistämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vilistämisessä | vilistämisissä |
elatiivi | vilistämisestä | vilistämisistä |
illatiivi | vilistämiseen | vilistämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vilistämisellä | vilistämisillä |
ablatiivi | vilistämiseltä | vilistämisiltä |
allatiivi | vilistämiselle | vilistämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vilistämisenä (vilistämisnä) |
vilistämisinä |
translatiivi | vilistämiseksi | vilistämisiksi |
abessiivi | vilistämisettä | vilistämisittä |
instruktiivi | – | vilistämisin |
komitatiivi | – | vilistämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vilistämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vilistämis- |