Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viljavuus (40)

  1. se, että on viljava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiljɑʋuːs/
  • tavutus: vil‧ja‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viljavuus viljavuudet
genetiivi viljavuuden viljavuuksien
partitiivi viljavuutta viljavuuksia
akkusatiivi viljavuus;
viljavuuden
viljavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi viljavuudessa viljavuuksissa
elatiivi viljavuudesta viljavuuksista
illatiivi viljavuuteen viljavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viljavuudella viljavuuksilla
ablatiivi viljavuudelta viljavuuksilta
allatiivi viljavuudelle viljavuuksille
muut sijamuodot
essiivi viljavuutena viljavuuksina
translatiivi viljavuudeksi viljavuuksiksi
abessiivi viljavuudetta viljavuuksitta
instruktiivi viljavuuksin
komitatiivi viljavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viljavuude-
vahva vartalo viljavuute-
konsonantti-
vartalo
viljavuut-

Etymologia muokkaa

sanan viljava vartalosta viljav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

viljavuustutkimus

Aiheesta muualla muokkaa