viljavuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviljavuus (40)
- se, että on viljava
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiljɑʋuːs/
- tavutus: vil‧ja‧vuus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viljavuus | viljavuudet |
genetiivi | viljavuuden | viljavuuksien |
partitiivi | viljavuutta | viljavuuksia |
akkusatiivi | viljavuus; viljavuuden |
viljavuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viljavuudessa | viljavuuksissa |
elatiivi | viljavuudesta | viljavuuksista |
illatiivi | viljavuuteen | viljavuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viljavuudella | viljavuuksilla |
ablatiivi | viljavuudelta | viljavuuksilta |
allatiivi | viljavuudelle | viljavuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viljavuutena | viljavuuksina |
translatiivi | viljavuudeksi | viljavuuksiksi |
abessiivi | viljavuudetta | viljavuuksitta |
instruktiivi | – | viljavuuksin |
komitatiivi | – | viljavuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | viljavuude- | |
vahva vartalo | viljavuute- | |
konsonantti- vartalo |
viljavuut- |
Etymologia
muokkaasanan viljava vartalosta viljav- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on viljava
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- viljavuus Kielitoimiston sanakirjassa