vilkahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavilkahteleminen (38)
- teonnimi verbistä vilkahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vilkahteleminen | vilkahtelemiset |
genetiivi | vilkahtelemisen | vilkahtelemisten vilkahtelemisien |
partitiivi | vilkahtelemista | vilkahtelemisia |
akkusatiivi | vilkahteleminen; vilkahtelemisen |
vilkahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vilkahtelemisessa | vilkahtelemisissa |
elatiivi | vilkahtelemisesta | vilkahtelemisista |
illatiivi | vilkahtelemiseen | vilkahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vilkahtelemisella | vilkahtelemisilla |
ablatiivi | vilkahtelemiselta | vilkahtelemisilta |
allatiivi | vilkahtelemiselle | vilkahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vilkahtelemisena (vilkahtelemisna) |
vilkahtelemisina |
translatiivi | vilkahtelemiseksi | vilkahtelemisiksi |
abessiivi | vilkahtelemisetta | vilkahtelemisitta |
instruktiivi | – | vilkahtelemisin |
komitatiivi | – | vilkahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vilkahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vilkahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vilkahdella + johdin -minen