vilkahtelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavilkahtelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋilkɑhˌt̪elu/
- tavutus: vil‧kah‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vilkahtelu | vilkahtelut |
genetiivi | vilkahtelun | vilkahtelujen vilkahteluiden vilkahteluitten |
partitiivi | vilkahtelua | vilkahteluita vilkahteluja |
akkusatiivi | vilkahtelu; vilkahtelun |
vilkahtelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vilkahtelussa | vilkahteluissa |
elatiivi | vilkahtelusta | vilkahteluista |
illatiivi | vilkahteluun | vilkahteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vilkahtelulla | vilkahteluilla |
ablatiivi | vilkahtelulta | vilkahteluilta |
allatiivi | vilkahtelulle | vilkahteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vilkahteluna | vilkahteluina |
translatiivi | vilkahteluksi | vilkahteluiksi |
abessiivi | vilkahtelutta | vilkahteluitta |
instruktiivi | – | vilkahteluin |
komitatiivi | – | vilkahteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vilkahtelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi vilkahdella + johdin -u
Käännökset
muokkaa1. vilkahteleminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- vilkahtelu Kielitoimiston sanakirjassa