vilkuilu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vilkuilu (2)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋilkui̯lu/
- tavutus: vil‧kui‧lu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vilkuilu | vilkuilut |
genetiivi | vilkuilun | vilkuilujen vilkuiluiden vilkuiluitten |
partitiivi | vilkuilua | vilkuiluita vilkuiluja |
akkusatiivi | vilkuilu; vilkuilun |
vilkuilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vilkuilussa | vilkuiluissa |
elatiivi | vilkuilusta | vilkuiluista |
illatiivi | vilkuiluun | vilkuiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vilkuilulla | vilkuiluilla |
ablatiivi | vilkuilulta | vilkuiluilta |
allatiivi | vilkuilulle | vilkuiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vilkuiluna | vilkuiluina |
translatiivi | vilkuiluksi | vilkuiluiksi |
abessiivi | vilkuilutta | vilkuiluitta |
instruktiivi | – | vilkuiluin |
komitatiivi | – | vilkuiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vilkuilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. vilkuileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- vilkuilu Kielitoimiston sanakirjassa