Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vilkuilu (2)

  1. vilkuileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilkui̯lu/
  • tavutus: vil‧kui‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilkuilu vilkuilut
genetiivi vilkuilun vilkuilujen
vilkuiluiden
vilkuiluitten
partitiivi vilkuilua vilkuiluita
vilkuiluja
akkusatiivi vilkuilu;
vilkuilun
vilkuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi vilkuilussa vilkuiluissa
elatiivi vilkuilusta vilkuiluista
illatiivi vilkuiluun vilkuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilkuilulla vilkuiluilla
ablatiivi vilkuilulta vilkuiluilta
allatiivi vilkuilulle vilkuiluille
muut sijamuodot
essiivi vilkuiluna vilkuiluina
translatiivi vilkuiluksi vilkuiluiksi
abessiivi vilkuilutta vilkuiluitta
instruktiivi vilkuiluin
komitatiivi vilkuiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vilkuilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa