vilkuttaa

SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

vilkuttaa (53-C) (taivutus)

  1. tehdä tervehtiäkseen, hyvästelläkseen tms. ele, jossa nostetaan käsi tai kädet ylös, suoristetaan sormet, paljastetaan kämmen eteenpäin toista ihmistä kohti ja heilutetaan kättä sivuttaissuunnassa edestakaisin
    En ehtinyt vilkuttaa hänelle hyvästejä.
  2. vilkkua; välkyttää
    Liikennevalot vilkuttavat keltaista silloin, kun ne eivät ole toiminnassa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋilkut̪ːɑːˣ/
  • tavutus: vil‧kut‧taa

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa