SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vilkutus (39)

  1. vilkuttaminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋilkut̪us/
  • tavutus: vil‧ku‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilkutus vilkutukset
genetiivi vilkutuksen vilkutusten
vilkutuksien
partitiivi vilkutusta vilkutuksia
akkusatiivi vilkutus;
vilkutuksen
vilkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vilkutuksessa vilkutuksissa
elatiivi vilkutuksesta vilkutuksista
illatiivi vilkutukseen vilkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilkutuksella vilkutuksilla
ablatiivi vilkutukselta vilkutuksilta
allatiivi vilkutukselle vilkutuksille
muut sijamuodot
essiivi vilkutuksena vilkutuksina
translatiivi vilkutukseksi vilkutuksiksi
abessiivi vilkutuksetta vilkutuksitta
instruktiivi vilkutuksin
komitatiivi vilkutuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä vilkuttaa (vilkut- + -us)

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa