vilkutus

Suomi

Substantiivi

vilkutus (39)

vilkuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋilkut̪us/
tavutus: vil‧ku‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vilkutus	vilkutukset
genetiivi	vilkutuksen	vilkutusten vilkutuksien
partitiivi	vilkutusta	vilkutuksia
akkusatiivi	vilkutus; vilkutuksen	vilkutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vilkutuksessa	vilkutuksissa
elatiivi	vilkutuksesta	vilkutuksista
illatiivi	vilkutukseen	vilkutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vilkutuksella	vilkutuksilla
ablatiivi	vilkutukselta	vilkutuksilta
allatiivi	vilkutukselle	vilkutuksille
muut sijamuodot
essiivi	vilkutuksena	vilkutuksina
translatiivi	vilkutukseksi	vilkutuksiksi
abessiivi	vilkutuksetta	vilkutuksitta
instruktiivi	–	vilkutuksin
komitatiivi	–	vilkutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vilkutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vilkutus-

Etymologia

verbi vilkuttaa (heikko vartalo vilkut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. vilkuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vilkutus Kielitoimiston sanakirjassa