villitsijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavillitsijä (12)
- henkilö, joka villitsee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋilːit̪ˌsijæ/
- tavutus: vil‧lit‧si‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | villitsijä | villitsijät |
genetiivi | villitsijän | villitsijöiden villitsijöitten (villitsijäin) |
partitiivi | villitsijää | villitsijöitä |
akkusatiivi | villitsijä; villitsijän |
villitsijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | villitsijässä | villitsijöissä |
elatiivi | villitsijästä | villitsijöistä |
illatiivi | villitsijään | villitsijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | villitsijällä | villitsijöillä |
ablatiivi | villitsijältä | villitsijöiltä |
allatiivi | villitsijälle | villitsijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | villitsijänä | villitsijöinä |
translatiivi | villitsijäksi | villitsijöiksi |
abessiivi | villitsijättä | villitsijöittä |
instruktiivi | – | villitsijöin |
komitatiivi | – | villitsijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | villitsijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka villitsee
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- villitsijä Kielitoimiston sanakirjassa