Substantiivi

muokkaa

villitsijä (12)

  1. henkilö, joka villitsee

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋilːit̪ˌsijæ/
  • tavutus: vil‧lit‧si‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi villitsijä villitsijät
genetiivi villitsijän villitsijöiden
villitsijöitten
(villitsijäin)
partitiivi villitsijää villitsijöitä
akkusatiivi villitsijä;
villitsijän
villitsijät
sisäpaikallissijat
inessiivi villitsijässä villitsijöissä
elatiivi villitsijästä villitsijöistä
illatiivi villitsijään villitsijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi villitsijällä villitsijöillä
ablatiivi villitsijältä villitsijöiltä
allatiivi villitsijälle villitsijöille
muut sijamuodot
essiivi villitsijänä villitsijöinä
translatiivi villitsijäksi villitsijöiksi
abessiivi villitsijättä villitsijöittä
instruktiivi villitsijöin
komitatiivi villitsijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo villitsijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa