vilustuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavilustuminen (38)
- teonnimi verbistä vilustua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vilustuminen | vilustumiset |
genetiivi | vilustumisen | vilustumisten vilustumisien |
partitiivi | vilustumista | vilustumisia |
akkusatiivi | vilustuminen; vilustumisen |
vilustumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vilustumisessa | vilustumisissa |
elatiivi | vilustumisesta | vilustumisista |
illatiivi | vilustumiseen | vilustumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vilustumisella | vilustumisilla |
ablatiivi | vilustumiselta | vilustumisilta |
allatiivi | vilustumiselle | vilustumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vilustumisena (vilustumisna) |
vilustumisina |
translatiivi | vilustumiseksi | vilustumisiksi |
abessiivi | vilustumisetta | vilustumisitta |
instruktiivi | – | vilustumisin |
komitatiivi | – | vilustumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vilustumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vilustumis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Artikkeli 3247 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa