vinkaiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavinkaiseminen (38)
- teonnimi verbistä vinkaista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vinkaiseminen | vinkaisemiset |
| genetiivi | vinkaisemisen | vinkaisemisten vinkaisemisien |
| partitiivi | vinkaisemista | vinkaisemisia |
| akkusatiivi | vinkaiseminen; vinkaisemisen |
vinkaisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vinkaisemisessa | vinkaisemisissa |
| elatiivi | vinkaisemisesta | vinkaisemisista |
| illatiivi | vinkaisemiseen | vinkaisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vinkaisemisella | vinkaisemisilla |
| ablatiivi | vinkaisemiselta | vinkaisemisilta |
| allatiivi | vinkaisemiselle | vinkaisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vinkaisemisena (vinkaisemisna) |
vinkaisemisina |
| translatiivi | vinkaisemiseksi | vinkaisemisiksi |
| abessiivi | vinkaisemisetta | vinkaisemisitta |
| instruktiivi | – | vinkaisemisin |
| komitatiivi | – | vinkaisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vinkaisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vinkaisemis- | |