vinkkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavinkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä vinkata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vinkkaaminen | vinkkaamiset |
| genetiivi | vinkkaamisen | vinkkaamisten vinkkaamisien |
| partitiivi | vinkkaamista | vinkkaamisia |
| akkusatiivi | vinkkaaminen; vinkkaamisen |
vinkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vinkkaamisessa | vinkkaamisissa |
| elatiivi | vinkkaamisesta | vinkkaamisista |
| illatiivi | vinkkaamiseen | vinkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vinkkaamisella | vinkkaamisilla |
| ablatiivi | vinkkaamiselta | vinkkaamisilta |
| allatiivi | vinkkaamiselle | vinkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vinkkaamisena (vinkkaamisna) |
vinkkaamisina |
| translatiivi | vinkkaamiseksi | vinkkaamisiksi |
| abessiivi | vinkkaamisetta | vinkkaamisitta |
| instruktiivi | – | vinkkaamisin |
| komitatiivi | – | vinkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vinkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vinkkaamis- | |