Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vinksahdus (39)

  1. vinksahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiŋksɑhdus/
  • tavutus: vink‧sah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vinksahdus vinksahdukset
genetiivi vinksahduksen vinksahdusten
vinksahduksien
partitiivi vinksahdusta vinksahduksia
akkusatiivi vinksahdus;
vinksahduksen
vinksahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vinksahduksessa vinksahduksissa
elatiivi vinksahduksesta vinksahduksista
illatiivi vinksahdukseen vinksahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vinksahduksella vinksahduksilla
ablatiivi vinksahdukselta vinksahduksilta
allatiivi vinksahdukselle vinksahduksille
muut sijamuodot
essiivi vinksahduksena vinksahduksina
translatiivi vinksahdukseksi vinksahduksiksi
abessiivi vinksahduksetta vinksahduksitta
instruktiivi vinksahduksin
komitatiivi vinksahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vinksahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vinksahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä vinksahtaa (vinksahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa