Substantiivi

muokkaa

vinoilu (2)

  1. vinoileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋinoi̯lu/
  • tavutus: vi‧noi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vinoilu vinoilut
genetiivi vinoilun vinoilujen
vinoiluiden
vinoiluitten
partitiivi vinoilua vinoiluita
vinoiluja
akkusatiivi vinoilu;
vinoilun
vinoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi vinoilussa vinoiluissa
elatiivi vinoilusta vinoiluista
illatiivi vinoiluun vinoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vinoilulla vinoiluilla
ablatiivi vinoilulta vinoiluilta
allatiivi vinoilulle vinoiluille
muut sijamuodot
essiivi vinoiluna vinoiluina
translatiivi vinoiluksi vinoiluiksi
abessiivi vinoilutta vinoiluitta
instruktiivi vinoiluin
komitatiivi vinoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vinoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi vinoilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vinoilu Kielitoimiston sanakirjassa