vinttaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavinttaaminen (38)
- teonnimi verbistä vintata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vinttaaminen | vinttaamiset |
| genetiivi | vinttaamisen | vinttaamisten vinttaamisien |
| partitiivi | vinttaamista | vinttaamisia |
| akkusatiivi | vinttaaminen; vinttaamisen |
vinttaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vinttaamisessa | vinttaamisissa |
| elatiivi | vinttaamisesta | vinttaamisista |
| illatiivi | vinttaamiseen | vinttaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vinttaamisella | vinttaamisilla |
| ablatiivi | vinttaamiselta | vinttaamisilta |
| allatiivi | vinttaamiselle | vinttaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vinttaamisena (vinttaamisna) |
vinttaamisina |
| translatiivi | vinttaamiseksi | vinttaamisiksi |
| abessiivi | vinttaamisetta | vinttaamisitta |
| instruktiivi | – | vinttaamisin |
| komitatiivi | – | vinttaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vinttaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vinttaamis- | |