viritelmä

Suomi

Substantiivi

viritelmä (10)

(leikkimielinen) johonkin tarkoitettu lähestulkoon toimiva rakennelma

Ääntäminen

IPA: /ˈʋiriˌt̪elmæ/
tavutus: vi‧ri‧tel‧mä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	viritelmä	viritelmät
genetiivi	viritelmän	viritelmien (viritelmäin)
partitiivi	viritelmää	viritelmiä
akkusatiivi	viritelmä; viritelmän	viritelmät
sisäpaikallissijat
inessiivi	viritelmässä	viritelmissä
elatiivi	viritelmästä	viritelmistä
illatiivi	viritelmään	viritelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viritelmällä	viritelmillä
ablatiivi	viritelmältä	viritelmiltä
allatiivi	viritelmälle	viritelmille
muut sijamuodot
essiivi	viritelmänä	viritelminä
translatiivi	viritelmäksi	viritelmiksi
abessiivi	viritelmättä	viritelmittä
instruktiivi	–	viritelmin
komitatiivi	–	viritelmine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	viritelmä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. johonkin tarkoitettu lähestulkoon toimiva rakennelma

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

virittää, viritys

Aiheesta muualla

viritelmä Kielitoimiston sanakirjassa