viritin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- radion osa, jolla vastaanotin säädetään ottamaan vastaan signaalia tietyllä aallonpituudella
- Uusissa digibokseissa voi olla kaksi viritintä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋirit̪in/
- tavutus: vi‧ri‧tin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viritin | virittimet |
| genetiivi | virittimen | virittimien viritinten |
| partitiivi | viritintä | virittimiä |
| akkusatiivi | viritin; virittimen |
virittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virittimessä | virittimissä |
| elatiivi | virittimestä | virittimistä |
| illatiivi | virittimeen | virittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virittimellä | virittimillä |
| ablatiivi | virittimeltä | virittimiltä |
| allatiivi | virittimelle | virittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virittimenä (viritinnä) |
virittiminä |
| translatiivi | virittimeksi | virittimiksi |
| abessiivi | virittimettä | virittimittä |
| instruktiivi | – | virittimin |
| komitatiivi | – | virittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | virittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viritin- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- viritin Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
viritin
- (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä virittää