virittelevä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaavirittelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä viritellä
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virittelevä | virittelevät |
genetiivi | virittelevän | virittelevien (viritteleväin) |
partitiivi | virittelevää | viritteleviä |
akkusatiivi | virittelevä; virittelevän | virittelevät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virittelevässä | virittelevissä |
elatiivi | virittelevästä | virittelevistä |
illatiivi | virittelevään | viritteleviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virittelevällä | virittelevillä |
ablatiivi | virittelevältä | viritteleviltä |
allatiivi | virittelevälle | viritteleville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virittelevänä | virittelevinä |
translatiivi | viritteleväksi | viritteleviksi |
abessiivi | virittelevättä | virittelevittä |
instruktiivi | – | virittelevin |
komitatiivi | – | virittelevine |