virittelevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä viritellä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virittelevä virittelevät
genetiivi virittelevän virittelevien
(viritteleväin)
partitiivi virittelevää viritteleviä
akkusatiivi virittelevä; virittelevän virittelevät
sisäpaikallissijat
inessiivi virittelevässä virittelevissä
elatiivi virittelevästä virittelevistä
illatiivi virittelevään viritteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi virittelevällä virittelevillä
ablatiivi virittelevältä viritteleviltä
allatiivi virittelevälle viritteleville
muut sijamuodot
essiivi virittelevänä virittelevinä
translatiivi viritteleväksi viritteleviksi
abessiivi virittelevättä virittelevittä
instruktiivi virittelevin
komitatiivi virittelevine