virkailija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavirkailija (12)[1] [vir·kai·li·ja]
- alemmista virkamiehistä ja yksityisyritysten toimihenkilöistä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋirkɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: vir‧kai‧li‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virkailija | virkailijat |
genetiivi | virkailijan | virkailijoiden virkailijoitten (virkailijain) |
partitiivi | virkailijaa | virkailijoita |
akkusatiivi | virkailija; virkailijan |
virkailijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virkailijassa | virkailijoissa |
elatiivi | virkailijasta | virkailijoista |
illatiivi | virkailijaan | virkailijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virkailijalla | virkailijoilla |
ablatiivi | virkailijalta | virkailijoilta |
allatiivi | virkailijalle | virkailijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virkailijana | virkailijoina |
translatiivi | virkailijaksi | virkailijoiksi |
abessiivi | virkailijatta | virkailijoitta |
instruktiivi | – | virkailijoin |
komitatiivi | – | virkailijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | virkailija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- virkailija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12