virvoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavirvoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä virvoitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | virvoitteleminen | virvoittelemiset |
genetiivi | virvoittelemisen | virvoittelemisten virvoittelemisien |
partitiivi | virvoittelemista | virvoittelemisia |
akkusatiivi | virvoitteleminen; virvoittelemisen |
virvoittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | virvoittelemisessa | virvoittelemisissa |
elatiivi | virvoittelemisesta | virvoittelemisista |
illatiivi | virvoittelemiseen | virvoittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | virvoittelemisella | virvoittelemisilla |
ablatiivi | virvoittelemiselta | virvoittelemisilta |
allatiivi | virvoittelemiselle | virvoittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | virvoittelemisena (virvoittelemisna) |
virvoittelemisina |
translatiivi | virvoittelemiseksi | virvoittelemisiksi |
abessiivi | virvoittelemisetta | virvoittelemisitta |
instruktiivi | – | virvoittelemisin |
komitatiivi | – | virvoittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | virvoittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
virvoittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi virvoitella + johdin -minen