vitkasteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavitkasteleminen (38)
- teonnimi verbistä vitkastella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vitkasteleminen | vitkastelemiset |
genetiivi | vitkastelemisen | vitkastelemisten vitkastelemisien |
partitiivi | vitkastelemista | vitkastelemisia |
akkusatiivi | vitkasteleminen; vitkastelemisen |
vitkastelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vitkastelemisessa | vitkastelemisissa |
elatiivi | vitkastelemisesta | vitkastelemisista |
illatiivi | vitkastelemiseen | vitkastelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vitkastelemisella | vitkastelemisilla |
ablatiivi | vitkastelemiselta | vitkastelemisilta |
allatiivi | vitkastelemiselle | vitkastelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vitkastelemisena (vitkastelemisna) |
vitkastelemisina |
translatiivi | vitkastelemiseksi | vitkastelemisiksi |
abessiivi | vitkastelemisetta | vitkastelemisitta |
instruktiivi | – | vitkastelemisin |
komitatiivi | – | vitkastelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vitkastelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vitkastelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vitkastella + johdin -minen