vittuileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavittuileminen (38)
- teonnimi verbistä vittuilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vittuileminen | vittuilemiset |
| genetiivi | vittuilemisen | vittuilemisten vittuilemisien |
| partitiivi | vittuilemista | vittuilemisia |
| akkusatiivi | vittuileminen; vittuilemisen |
vittuilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vittuilemisessa | vittuilemisissa |
| elatiivi | vittuilemisesta | vittuilemisista |
| illatiivi | vittuilemiseen | vittuilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vittuilemisella | vittuilemisilla |
| ablatiivi | vittuilemiselta | vittuilemisilta |
| allatiivi | vittuilemiselle | vittuilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vittuilemisena (vittuilemisna) |
vittuilemisina |
| translatiivi | vittuilemiseksi | vittuilemisiksi |
| abessiivi | vittuilemisetta | vittuilemisitta |
| instruktiivi | – | vittuilemisin |
| komitatiivi | – | vittuilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vittuilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vittuilemis- | |