viuhke
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviuhke (48)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiu̯hke/
- tavutus: viuh‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viuhke | viuhkkeet |
genetiivi | viuhkkeen | viuhkkeiden viuhkkeitten |
partitiivi | viuhketta | viuhkkeita |
akkusatiivi | viuhke; viuhkkeen |
viuhkkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viuhkkeessa | viuhkkeissa |
elatiivi | viuhkkeesta | viuhkkeista |
illatiivi | viuhkkeeseen | viuhkkeisiin viuhkkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viuhkkeella | viuhkkeilla |
ablatiivi | viuhkkeelta | viuhkkeilta |
allatiivi | viuhkkeelle | viuhkkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viuhkkeena | viuhkkeina |
translatiivi | viuhkkeeksi | viuhkkeiksi |
abessiivi | viuhkkeetta | viuhkkeitta |
instruktiivi | – | viuhkkein |
komitatiivi | – | viuhkkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viuhkkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viuhket- |
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaIdiomit
muokkaa- vilinää ja viuhketta
-
- Leikkipuistossa riitti vilinää ja viuhketta.
-
Aiheesta muualla
muokkaa- viuhke Kielitoimiston sanakirjassa