voimailu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavoimailu (2)
- (urheilu) yleisnimitys muun muassa seuraaville urheilulajeille: painonnosto, voimanosto, voimamieskilpailut, leuanveto
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋoi̯mɑi̯lu/
- tavutus: voi‧mai‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | voimailu | voimailut |
| genetiivi | voimailun | voimailujen voimailuiden voimailuitten |
| partitiivi | voimailua | voimailuita voimailuja |
| akkusatiivi | voimailu; voimailun |
voimailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | voimailussa | voimailuissa |
| elatiivi | voimailusta | voimailuista |
| illatiivi | voimailuun | voimailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | voimailulla | voimailuilla |
| ablatiivi | voimailulta | voimailuilta |
| allatiivi | voimailulle | voimailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | voimailuna | voimailuina |
| translatiivi | voimailuksi | voimailuiksi |
| abessiivi | voimailutta | voimailuitta |
| instruktiivi | – | voimailuin |
| komitatiivi | – | voimailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | voimailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |