voimisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavoimisteleminen (38)
- teonnimi verbistä voimistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | voimisteleminen | voimistelemiset |
genetiivi | voimistelemisen | voimistelemisten voimistelemisien |
partitiivi | voimistelemista | voimistelemisia |
akkusatiivi | voimisteleminen; voimistelemisen |
voimistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | voimistelemisessa | voimistelemisissa |
elatiivi | voimistelemisesta | voimistelemisista |
illatiivi | voimistelemiseen | voimistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | voimistelemisella | voimistelemisilla |
ablatiivi | voimistelemiselta | voimistelemisilta |
allatiivi | voimistelemiselle | voimistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | voimistelemisena (voimistelemisna) |
voimistelemisina |
translatiivi | voimistelemiseksi | voimistelemisiksi |
abessiivi | voimistelemisetta | voimistelemisitta |
instruktiivi | – | voimistelemisin |
komitatiivi | – | voimistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | voimistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
voimistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi voimistella + johdin -minen