voimistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavoimistuminen (38)
- teonnimi verbistä voimistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | voimistuminen | voimistumiset |
| genetiivi | voimistumisen | voimistumisten voimistumisien |
| partitiivi | voimistumista | voimistumisia |
| akkusatiivi | voimistuminen; voimistumisen |
voimistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | voimistumisessa | voimistumisissa |
| elatiivi | voimistumisesta | voimistumisista |
| illatiivi | voimistumiseen | voimistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | voimistumisella | voimistumisilla |
| ablatiivi | voimistumiselta | voimistumisilta |
| allatiivi | voimistumiselle | voimistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | voimistumisena (voimistumisna) |
voimistumisina |
| translatiivi | voimistumiseksi | voimistumisiksi |
| abessiivi | voimistumisetta | voimistumisitta |
| instruktiivi | – | voimistumisin |
| komitatiivi | – | voimistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | voimistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
voimistumis- | |