voivotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavoivotteleminen (38)
- teonnimi verbistä voivotella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | voivotteleminen | voivottelemiset |
genetiivi | voivottelemisen | voivottelemisten voivottelemisien |
partitiivi | voivottelemista | voivottelemisia |
akkusatiivi | voivotteleminen; voivottelemisen |
voivottelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | voivottelemisessa | voivottelemisissa |
elatiivi | voivottelemisesta | voivottelemisista |
illatiivi | voivottelemiseen | voivottelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | voivottelemisella | voivottelemisilla |
ablatiivi | voivottelemiselta | voivottelemisilta |
allatiivi | voivottelemiselle | voivottelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | voivottelemisena (voivottelemisna) |
voivottelemisina |
translatiivi | voivottelemiseksi | voivottelemisiksi |
abessiivi | voivottelemisetta | voivottelemisitta |
instruktiivi | – | voivottelemisin |
komitatiivi | – | voivottelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | voivottelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
voivottelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi voivotella + johdin -minen