Substantiivi

muokkaa

voivuori (26)[1]

  1. (historia) maatalouden ylituotannon myötä syntynyt kaupaksi käymätön voi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋoi̯ˌʋuo̯ri/
  • tavutus: voi‧vuo‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi voivuori voivuoret
genetiivi voivuoren voivuorten
voivuorien
partitiivi voivuorta voivuoria
akkusatiivi voivuori;
voivuoren
voivuoret
sisäpaikallissijat
inessiivi voivuoressa voivuorissa
elatiivi voivuoresta voivuorista
illatiivi voivuoreen voivuoriin
ulkopaikallissijat
adessiivi voivuorella voivuorilla
ablatiivi voivuorelta voivuorilta
allatiivi voivuorelle voivuorille
muut sijamuodot
essiivi voivuorena voivuorina
translatiivi voivuoreksi voivuoriksi
abessiivi voivuoretta voivuoritta
instruktiivi voivuorin
komitatiivi voivuorine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo voivuore-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
voivuor-

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 26