Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

voivuori (26)[1]

  1. (historia) maatalouden ylituotannon myötä syntynyt kaupaksi käymätön voi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋoi̯ˌʋuo̯ri/
  • tavutus: voi‧vuo‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi voivuori voivuoret
genetiivi voivuoren voivuorten
voivuorien
partitiivi voivuorta voivuoria
akkusatiivi voivuori;
voivuoren
voivuoret
sisäpaikallissijat
inessiivi voivuoressa voivuorissa
elatiivi voivuoresta voivuorista
illatiivi voivuoreen voivuoriin
ulkopaikallissijat
adessiivi voivuorella voivuorilla
ablatiivi voivuorelta voivuorilta
allatiivi voivuorelle voivuorille
muut sijamuodot
essiivi voivuorena voivuorina
translatiivi voivuoreksi voivuoriksi
abessiivi voivuoretta voivuoritta
instruktiivi voivuorin
komitatiivi voivuorine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo voivuore-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
voivuor-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 26