vuokko

Katso myös: Vuokko

Suomi

Substantiivi

vuokko (1-A)

vuokkojen (Anemone) tai läheisiin sukuihin kuuluvia leinikkikasveja

Ääntäminen

IPA: /ˈʋuo̯kːo/, [ˈʋuo̞kʷːo̞]

tavutus: vuok‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vuokko	vuokot
genetiivi	vuokon	vuokkojen
partitiivi	vuokkoa	vuokkoja
akkusatiivi	vuokko; vuokon	vuokot
sisäpaikallissijat
inessiivi	vuokossa	vuokoissa
elatiivi	vuokosta	vuokoista
illatiivi	vuokkoon	vuokkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vuokolla	vuokoilla
ablatiivi	vuokolta	vuokoilta
allatiivi	vuokolle	vuokoille
muut sijamuodot
essiivi	vuokkona	vuokkoina
translatiivi	vuokoksi	vuokoiksi
abessiivi	vuokotta	vuokoitta
instruktiivi	–	vuokoin
komitatiivi	–	vuokkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vuoko-
vahva vartalo	vuokko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

muodostettu sanasta vuohi, vrt. vanha nimitys vuohensilmä. Vanhin maininta vuodelta 1860 Lönnrotin Suomen Kasvistossa.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kangasvuokko, keltavuokko, lapinvuokko, merivuokko, sinivuokko, valkovuokko

Aiheesta muualla

vuokko Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=vuokko&oldid=4638475”