Katso myös: Vuokko

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vuokko (1-A)

  1. vuokkojen (Anemone) tai läheisiin sukuihin kuuluvia leinikkikasveja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋuo̯kːo/, [ˈʋuo̞kʷːo̞]
  • tavutus: vuok‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuokko vuokot
genetiivi vuokon vuokkojen
partitiivi vuokkoa vuokkoja
akkusatiivi vuokko;
vuokon
vuokot
sisäpaikallissijat
inessiivi vuokossa vuokoissa
elatiivi vuokosta vuokoista
illatiivi vuokkoon vuokkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuokolla vuokoilla
ablatiivi vuokolta vuokoilta
allatiivi vuokolle vuokoille
muut sijamuodot
essiivi vuokkona vuokkoina
translatiivi vuokoksi vuokoiksi
abessiivi vuokotta vuokoitta
instruktiivi vuokoin
komitatiivi vuokkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vuoko-
vahva vartalo vuokko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • muodostettu sanasta vuohi, vrt. vanha nimitys vuohensilmä. Vanhin maininta vuodelta 1860 Lönnrotin Suomen Kasvistossa.

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kangasvuokko, keltavuokko, lapinvuokko, merivuokko, sinivuokko, valkovuokko

Aiheesta muualla muokkaa

  • vuokko Kielitoimiston sanakirjassa