Katso myös: Vuolle

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vuolle (48-I)

  1. joen, puron tms. kohta, jossa vesi virtaa kovemmin
    Tämän äkkisyvän kallionpielisen salmen toisella puolella ei järvi isosti leviä, vaan viruu soikulaisena vuolteena ja kapeentuu vähän matkan päässä taas kapeentumistansa Purimonsalmeksi. (Yrjö Koskinen: Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä, 1851)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋuo̯lːeˣ/
  • tavutus: vuol‧le

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuolle vuolteet
genetiivi vuolteen vuolteiden
vuolteitten
partitiivi vuolletta vuolteita
akkusatiivi vuolle;
vuolteen
vuolteet
sisäpaikallissijat
inessiivi vuolteessa vuolteissa
elatiivi vuolteesta vuolteista
illatiivi vuolteeseen vuolteisiin
vuolteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuolteella vuolteilla
ablatiivi vuolteelta vuolteilta
allatiivi vuolteelle vuolteille
muut sijamuodot
essiivi vuolteena vuolteina
translatiivi vuolteeksi vuolteiksi
abessiivi vuolteetta vuolteitta
instruktiivi vuoltein
komitatiivi vuolteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuoltee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vuollet-

Käännökset muokkaa