Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vuono (1)[1]

  1. pitkä kapea, usein jyrkkäseinämäinen, syvä ja laakeapohjainen merenlahti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋuo̯no/
  • tavutus: vuo‧no

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuono vuonot
genetiivi vuonon vuonojen
partitiivi vuonoa vuonoja
akkusatiivi vuono;
vuonon
vuonot
sisäpaikallissijat
inessiivi vuonossa vuonoissa
elatiivi vuonosta vuonoista
illatiivi vuonoon vuonoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuonolla vuonoilla
ablatiivi vuonolta vuonoilta
allatiivi vuonolle vuonoille
muut sijamuodot
essiivi vuonona vuonoina
translatiivi vuonoksi vuonoiksi
abessiivi vuonotta vuonoitta
instruktiivi vuonoin
komitatiivi vuonoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuono-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

saamelainen laina[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vuono Kielitoimiston sanakirjassa
  • vuono Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.