vuoritus

Suomi

Substantiivi

vuoritus (39)

vuorittaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋuo̯rit̪us/
tavutus: vuo‧ri‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vuoritus	vuoritukset
genetiivi	vuorituksen	vuoritusten vuorituksien
partitiivi	vuoritusta	vuorituksia
akkusatiivi	vuoritus; vuorituksen	vuoritukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	vuorituksessa	vuorituksissa
elatiivi	vuorituksesta	vuorituksista
illatiivi	vuoritukseen	vuorituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vuorituksella	vuorituksilla
ablatiivi	vuoritukselta	vuorituksilta
allatiivi	vuoritukselle	vuorituksille
muut sijamuodot
essiivi	vuorituksena	vuorituksina
translatiivi	vuoritukseksi	vuorituksiksi
abessiivi	vuorituksetta	vuorituksitta
instruktiivi	–	vuorituksin
komitatiivi	–	vuorituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vuoritukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vuoritus-

Etymologia

verbi vuorittaa (heikko vartalo vuorit|a-) + johdin -us

Käännökset

1. vuorittaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vuoritus Kielitoimiston sanakirjassa