vuorottaja

Suomi

Substantiivi

vuorottaja (10)

henkilö, joka vuorottaa jotakuta, toimii tämän sijaisena

Ääntäminen

IPA: /ˈʋuo̯rot̪ˌt̪ɑjɑ/
tavutus: vuo‧rot‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vuorottaja	vuorottajat
genetiivi	vuorottajan	vuorottajien (vuorottajain)
partitiivi	vuorottajaa	vuorottajia
akkusatiivi	vuorottaja; vuorottajan	vuorottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vuorottajassa	vuorottajissa
elatiivi	vuorottajasta	vuorottajista
illatiivi	vuorottajaan	vuorottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vuorottajalla	vuorottajilla
ablatiivi	vuorottajalta	vuorottajilta
allatiivi	vuorottajalle	vuorottajille
muut sijamuodot
essiivi	vuorottajana	vuorottajina
translatiivi	vuorottajaksi	vuorottajiksi
abessiivi	vuorottajatta	vuorottajitta
instruktiivi	–	vuorottajin
komitatiivi	–	vuorottajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vuorottaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka vuorottaa jotakuta, toimii tämän sijaisena

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vuorottaja Kielitoimiston sanakirjassa