vuorotus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavuorotus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋuo̯rot̪us/
- tavutus: vuo‧ro‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuorotus | vuorotukset |
| genetiivi | vuorotuksen | vuorotusten vuorotuksien |
| partitiivi | vuorotusta | vuorotuksia |
| akkusatiivi | vuorotus; vuorotuksen |
vuorotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuorotuksessa | vuorotuksissa |
| elatiivi | vuorotuksesta | vuorotuksista |
| illatiivi | vuorotukseen | vuorotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuorotuksella | vuorotuksilla |
| ablatiivi | vuorotukselta | vuorotuksilta |
| allatiivi | vuorotukselle | vuorotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuorotuksena | vuorotuksina |
| translatiivi | vuorotukseksi | vuorotuksiksi |
| abessiivi | vuorotuksetta | vuorotuksitta |
| instruktiivi | – | vuorotuksin |
| komitatiivi | – | vuorotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vuorotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vuorotus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. vuorottaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vuorotus Kielitoimiston sanakirjassa