vyöryminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavyöryminen (38)
- teonnimi verbistä vyöryä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vyöryminen | vyörymiset |
| genetiivi | vyörymisen | vyörymisten vyörymisien |
| partitiivi | vyörymistä | vyörymisiä |
| akkusatiivi | vyöryminen; vyörymisen |
vyörymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vyörymisessä | vyörymisissä |
| elatiivi | vyörymisestä | vyörymisistä |
| illatiivi | vyörymiseen | vyörymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vyörymisellä | vyörymisillä |
| ablatiivi | vyörymiseltä | vyörymisiltä |
| allatiivi | vyörymiselle | vyörymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vyörymisenä (vyörymisnä) |
vyörymisinä |
| translatiivi | vyörymiseksi | vyörymisiksi |
| abessiivi | vyörymisettä | vyörymisittä |
| instruktiivi | – | vyörymisin |
| komitatiivi | – | vyörymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vyörymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vyörymis- | |