Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yökkö (1-A)

  1. (arkikieltä) yöhoitaja
  2. (vanhahtava) yökkönen
  3. yhdyssanan loppuosan eräiden lepakkolajien nimissä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyø̯kːø/
  • tavutus: yök‧kö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yökkö yököt
genetiivi yökön yökköjen
partitiivi yökköä yökköjä
akkusatiivi yökkö;
yökön
yököt
sisäpaikallissijat
inessiivi yökössä yököissä
elatiivi yököstä yököistä
illatiivi yökköön yökköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yököllä yököillä
ablatiivi yököltä yököiltä
allatiivi yökölle yököille
muut sijamuodot
essiivi yökkönä yökköinä
translatiivi yököksi yököiksi
abessiivi yököttä yököittä
instruktiivi yököin
komitatiivi yökköine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yökö-
vahva vartalo yökkö-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • + -kkö; kirjakielessä sana esiintyi kirjoitusasussa yöckö ensimmäisen kerran vuoden 1642 Bibliassa, jossa sen arvellaan tarkoittavan jotakin pöllölajia[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • yökkö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. {{{s}}}. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X. 65, 68