yhdistäjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
yhdistäjä (10)
- henkilö, joka yhdistää
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈyhdisˌt̪æjæ/
- tavutus: yh‧dis‧tä‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhdistäjä | yhdistäjät |
| genetiivi | yhdistäjän | yhdistäjien (yhdistäjäin) |
| partitiivi | yhdistäjää | yhdistäjiä |
| akkusatiivi | yhdistäjä; yhdistäjän |
yhdistäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhdistäjässä | yhdistäjissä |
| elatiivi | yhdistäjästä | yhdistäjistä |
| illatiivi | yhdistäjään | yhdistäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhdistäjällä | yhdistäjillä |
| ablatiivi | yhdistäjältä | yhdistäjiltä |
| allatiivi | yhdistäjälle | yhdistäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhdistäjänä | yhdistäjinä |
| translatiivi | yhdistäjäksi | yhdistäjiksi |
| abessiivi | yhdistäjättä | yhdistäjittä |
| instruktiivi | – | yhdistäjin |
| komitatiivi | – | yhdistäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yhdistäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka yhdistää
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- yhdistäjä Kielitoimiston sanakirjassa