yhdisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayhdisteleminen (38)
- teonnimi verbistä yhdistellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yhdisteleminen | yhdistelemiset |
genetiivi | yhdistelemisen | yhdistelemisten yhdistelemisien |
partitiivi | yhdistelemistä | yhdistelemisiä |
akkusatiivi | yhdisteleminen; yhdistelemisen |
yhdistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yhdistelemisessä | yhdistelemisissä |
elatiivi | yhdistelemisestä | yhdistelemisistä |
illatiivi | yhdistelemiseen | yhdistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yhdistelemisellä | yhdistelemisillä |
ablatiivi | yhdistelemiseltä | yhdistelemisiltä |
allatiivi | yhdistelemiselle | yhdistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yhdistelemisenä (yhdistelemisnä) |
yhdistelemisinä |
translatiivi | yhdistelemiseksi | yhdistelemisiksi |
abessiivi | yhdistelemisettä | yhdistelemisittä |
instruktiivi | – | yhdistelemisin |
komitatiivi | – | yhdistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yhdistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
yhdistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi yhdistellä + johdin -minen