Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yhtäaikaisuus (40)

  1. se, että on yhtäaikainen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhtäaikaisuus yhtäaikaisuudet
genetiivi yhtäaikaisuuden yhtäaikaisuuksien
partitiivi yhtäaikaisuutta yhtäaikaisuuksia
akkusatiivi yhtäaikaisuus;
yhtäaikaisuuden
yhtäaikaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi yhtäaikaisuudessa yhtäaikaisuuksissa
elatiivi yhtäaikaisuudesta yhtäaikaisuuksista
illatiivi yhtäaikaisuuteen yhtäaikaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhtäaikaisuudella yhtäaikaisuuksilla
ablatiivi yhtäaikaisuudelta yhtäaikaisuuksilta
allatiivi yhtäaikaisuudelle yhtäaikaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi yhtäaikaisuutena yhtäaikaisuuksina
translatiivi yhtäaikaisuudeksi yhtäaikaisuuksiksi
abessiivi yhtäaikaisuudetta yhtäaikaisuuksitta
instruktiivi yhtäaikaisuuksin
komitatiivi yhtäaikaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yhtäaikaisuude-
vahva vartalo yhtäaikaisuute-
konsonantti-
vartalo
yhtäaikaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan yhtäaikainen vartalosta yhtäaikais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa