yhteenkuuluvuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayhteenkuuluvuus (40)
- se, että on yhteenkuuluva
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yhteenkuuluvuus | yhteenkuuluvuudet |
genetiivi | yhteenkuuluvuuden | yhteenkuuluvuuksien |
partitiivi | yhteenkuuluvuutta | yhteenkuuluvuuksia |
akkusatiivi | yhteenkuuluvuus; yhteenkuuluvuuden |
yhteenkuuluvuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yhteenkuuluvuudessa | yhteenkuuluvuuksissa |
elatiivi | yhteenkuuluvuudesta | yhteenkuuluvuuksista |
illatiivi | yhteenkuuluvuuteen | yhteenkuuluvuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yhteenkuuluvuudella | yhteenkuuluvuuksilla |
ablatiivi | yhteenkuuluvuudelta | yhteenkuuluvuuksilta |
allatiivi | yhteenkuuluvuudelle | yhteenkuuluvuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yhteenkuuluvuutena | yhteenkuuluvuuksina |
translatiivi | yhteenkuuluvuudeksi | yhteenkuuluvuuksiksi |
abessiivi | yhteenkuuluvuudetta | yhteenkuuluvuuksitta |
instruktiivi | – | yhteenkuuluvuuksin |
komitatiivi | – | yhteenkuuluvuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | yhteenkuuluvuude- | |
vahva vartalo | yhteenkuuluvuute- | |
konsonantti- vartalo |
yhteenkuuluvuut- |
Etymologia
muokkaasanan yhteenkuuluva vartalosta yhteenkuuluv- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on yhteenkuuluva
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- yhteenkuuluvuus Kielitoimiston sanakirjassa