yhtenäistäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaayhtenäistäminen (38)
- teonnimi verbistä yhtenäistää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yhtenäistäminen | yhtenäistämiset |
genetiivi | yhtenäistämisen | yhtenäistämisten yhtenäistämisien |
partitiivi | yhtenäistämistä | yhtenäistämisiä |
akkusatiivi | yhtenäistäminen; yhtenäistämisen |
yhtenäistämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yhtenäistämisessä | yhtenäistämisissä |
elatiivi | yhtenäistämisestä | yhtenäistämisistä |
illatiivi | yhtenäistämiseen | yhtenäistämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yhtenäistämisellä | yhtenäistämisillä |
ablatiivi | yhtenäistämiseltä | yhtenäistämisiltä |
allatiivi | yhtenäistämiselle | yhtenäistämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yhtenäistämisenä (yhtenäistämisnä) |
yhtenäistämisinä |
translatiivi | yhtenäistämiseksi | yhtenäistämisiksi |
abessiivi | yhtenäistämisettä | yhtenäistämisittä |
instruktiivi | – | yhtenäistämisin |
komitatiivi | – | yhtenäistämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yhtenäistämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
yhtenäistämis- |
Etymologia
muokkaa- verbi yhtenäistää + johdin -minen